ROHKEUTTA

 

Minun vihani

Minä vihaan jokaista yksinäistä vuotta, jokaista yksinäistä päivää, ihan jokikistä yksinäistä yötä tunteineen, minuutteineen, kuutamoineen, tähtineen.

Jokaikistä viheliäistä hetkeä jolloin minut on jätetty yksin, hylätty. Kaipaan kesiä, syksyjä, talvia ja keväitä, joita en muista. Jotka jäi elämättä koska en osannut, en uskaltanut…

Kaipaan elämätöntä elämääni. Vihaan pelkojani jotka lamaannuttivat minut. Vihaan avuttomuuttani. Vihaan tapaani paeta haasteita. Vihaan sitä, etten voi nähdä mahdollisuuksia, vain uhkia etten uskalla… nuo kolme pistettä on sinulle, elämäni.

Vihaan sitä, etten ole uskaltanut tuntea tunteita; pelkoa, vihaa, syyllisyyttä, häpeää, iloa, rakkautta. En ole tunnistanut niitä ja kuitenkin ne ovat teettäneet… Olen paennut, eristäytynyt, kutistanut elämäni. Olen syönyt ja syönyt lisää. Olen pelannut käteni puuduksiin. Olen turruttanut itseni, ettei minun ole tarvinnut tuntea.

Vihaan sitä, että läheisimmät pettivät minut. Vihaan sitä, että annoin sen tapahtua. etten tehnyt mitään silloin tai myöhemmin. Vihaan sitä, etten osaa edes vihata, etten uskaltanut kohdistaa vihaani.

Vihaan ihan jokikistä selkäsaunaa, varsinkin syyttömästi saatuja. Vihaan sokeuttani, etten ymmärtänyt omaa osuuttani siinä pelissä. Vihaan sitä, että annoin mitä olin saanut. Toimin saamani esimerkin mukaan. En tunnistanut omaa vihaani, en ottanut siitä vastuuta.

Pirskottelin vihani avuttomien päälle, enkä edes nähnyt, ymmärtänyt mitä tein.

(kirjoitus on yhden tunnetaito-ryhmäläisen henkilökohtaista,
omien tunteiden prosessointia ja kirjattu tähän hänen luvallaan)

 

< Takaisin pääsivulle

 


www.tunnetaito.net - Anitta Tammela | anitta.tammela1(at)gmail.com
Terapeuttiset yksilö- ja parikeskustelut, työnohjaukset, ryhmätoiminnat, koulutukset.

Design: Lindavision